Risulintuja

Risulintu on nopea ja helppo sidontatyö tehdä. Tämän opin tekemään kouluni lyhyellä sidontakurssilla ja jäin kyllä heti koukkuun risusidontaan. Sidonnat ovat vaan aika työläitä tehdä, koska ensin saa metsästää hakkuualueita joista risuja voi kerätä. Sitten ne pitää kuljettaa kotiin ja kun käytössä oleva autoni on kokoluokkaa hyvin pikkuinen, niin se ei ole helppoa. Yhden jos toisenkin kerran ovat ohiajaneet saaneet hyvät naurut kun nainen ajelee pikkuisella autolla joka pursuaa risuja niin etu- kuin takapenkilläkin sekä perärontissa! No hyvä jos tulee piristettyä edes jonkun päivää!  Sitten on tietysti vielä säilytysongelma kotona. Mihin laitat autollisen risuja? Usein olenkin jättänyt nippuun pihalle ja toivonut ettei kukaan siivoa niitä pois (kerrostalossa kun asumme). Kolmas ongelma on sitten vielä että missä teet näitä sidontatöitä. Risusidonnan parasta aikaa on tietysti silloin kun puissa ei ole enää lehtiä, eli talviaikaan. Ulkona on aika kylmä harrastaa tätä. Lasitettu parvekekaan ei paljoa lämmitä. Sisätöiksi menisi, mutta eihän sitä sotkua kestä edes itse. Pitäisi olla paikka jossa voi tehdä hommia ja jättää työt kesken jos ei ehdi loppuun ja jatkaa taas kun mahdollista. Että nää rajoitukset vähän syö tätä innostusta, vaikka niin mielellään ottaisin nipun risuja ja muotoilisin ne joksikin kauniiksi.

Risulintu häälahjaksi

Risulintu istutuskorilla lensi häälahjaksi ystäväpariskunnalle, jolla ei ollut häälahjatoiveita. Malli oli oma keksintöni ja onnistui mielestäni hyvin. Pääsi ekan kerran hieman soveltamaan oppimaansa ja luomaan jotakin ihan uutta. Työläs oli kuitenkin tehdä, sillä korit ovat hitaita. Istutuskoriosa on tehty ensin ja sitten ikäänkuin päällystetty tuon tavallisen linnun mallilla. Risukorissa on hyvä olla muovitus, jos sinne haluaa istuttaa jotakin multaista!